Videotekniikan hyödyntäminen jokapäiväisessä elämässä

Video on elektroninen keino esittää ja välittää liikkuvaa kuvaa niin kopioimalla, nauhoittamalla kuin lähettämällä sitä yleisölle mitä erilaisimpien teknisten välineiden avulla. Nämä ovat ajan myötä kehittyneet entistä parempaan ja helppokäyttöisempään suuntaan myöskin tavallisille kuluttajille. Ensimmäinen videokameranauhoite tallensi tv-kameroiden kuvaamaa kuvaa muovaamalla elektroniset sähköimpulssit magneettiselle kasetille sopiviksi.Vuonna 1956 videonauhoittimia myytiin Yhdysvalloissa ja ne maksoivat hurjat 50 000 dollaria kappaleelta. Vuonna 1971 Sony alkoi valmistaa videokasetteja (VCR) ja myydä niitä kuluttajille laajempaan käyttöön. Videokasettien myynti oli jatkuvasti hurjassa suosiossa, kunnes vähitellen 1997 keksitty DVD ja 2006 markkinoille tuotu Blu Ray -formaatti veivät videokaseteilta entisen hohtonsa.

Videostreamit

Kuluttaja voi tavallisen television katselun tai VCR, DVD ja Blu Ray- levykkeiden hankkimisen sijaan katsoa haluamaansa ohjelmasisältöä esimerkiksi internetin kautta joko suorana videosuoratoistona tai jo aiemmin talletettuina videopätkinä, jotka toimivat etukäteismaksun tai tilauksen kautta. Tällaisia palveluita ovat muun muassa jättimäisen suosion saavuttanut Netflix ja Viaplay.Lisäksi nykyisten tallennuslaitteiden ansiosta kenen tahansa on helppo kuvata videopätkä, editoida se itselleen sopivaksi ja tämän jälkeen tuoda se valtavirtayleisön eteen esimerkiksi YouTube-videopalvelun avulla. YouTubeen ladataan, uskomatonta kyllä, noin 300 tuntia ohjelmasisältöä minuutin sisällä ja palvelu ei ole vuosienkaan aikana menettänyt hurjaksi kasvanutta suosiotaan. Vaikuttavaa!

Formaatit

Erilaisia videoformaatteja on lukuisia ja aiemmin puhuttiin lähinnä analogisista ja digitaalisista lähetyksistä. Resoluutio tarkoittaa television tai muun videotoistoa varten tarvittavan näytön kykyä toistaa yksityiskohtia. Resoluutio ilmoitetaan MHz -merkinnän avulla ja tämä kertoo videopalvelun käyttäjälle millaista laatua odottaa. Nykypäivänä monikaan ei tyydy rakeiseen tai epäselvään kuvaan.Liikkuva kuva on siinä mielessä erityinen, että se vaatii useita kuvia sekunnissa. Yleinen kuvataajuus on 25 tai 30 kuvaa sekunnissa. Paljas silmä ei erota videossa tapahtuvaa välkkymistä. Väritelevisio sen sijaan perustuu summaavaan väriteoriaan ja kuvan valo heijastetaan tällöin kolmelle eri värisensorille vähennyksen ja summauksen avulla.